Juoni haastatteli Raptoria valta-teemalla ennen heidän keikkaansa Kokkolarockissa 2010. Keikka oli osa heidän toista comeback-kiertuettaan.

Haastatteluun pääsivät osallistumaan Raptorista 2/3 – JuFo III ja Izmo. Lääkäri ei päästänyt selkänsä parantumista odottavaa Kaivoa keikalle. Hänen tilallaan esiintyikin Kaivon pikkuveli, Minikaivo, jonka laulu oli vähintäänkin yhtä heleää kuin isoveljensä.

Juoni suosittelee seuraamaan Raptorin vallattomia metkuja osoitteessa www.raptori.fi

Haastattelun suunnitteli ja juonsi Joona Nuutinen. Biomekaanisten rytmien tutkija, Ville Hoikkala Unzyme-yhtyeestä kuvasi ja editoi videon.

Juoni haastatteli Pariisin Kevät -yhtyettä inspiraatio-teemalla heidän ensimmäisen keikkansa jälkeen Ilosaarirockissa 2010. Yksikään toinen bändi ei onnistunut vetämään YleX-telttaa yhtä täyteen.

Perinteiseen Juoni-tapaan haastattelu on teemallinen. Kysymykset käsittelevät tällä kertaa inspiraatiota. Haastattelun kysymykset voi lukea videolta, koska ne kuuluvat heikosti.

Haastateltavana olivat Arthur Tunes (laulu, biisit) ja Ilari Kivelä (koskettimet). Joona Nuutinen Unzyme-yhtyeestä haastatteli, kuvasi ja koosti videon.

Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi, kun nakutus tihenee. Katu on helppo ylittää suoraan, kun suuntaa askelensa seuraavalle nakuttavalle liikennevalotolpalle. Valkoinen keppi viuhtoo asfaltin pintaa, jossa suojatien viivat erottuvat sileämpinä kohtina. Ratikkakiskoihin ei kannata kompastua. Katukiveys tulee vastaan kadun toisessa reunassa.

Talon seinän vieressä  kulkiessa täytyy muistaa varoa avoimia liikkeiden ovia ja mainosständejä. Tuoreen pullan tuoksu kertoo konditoriasta, lämmin tuulahdus ja kellon kilahdus taas kantakahvilasta. Sen jälkeen tulee vielä katutasossa oleva ikkunasyvennys, johon ei kannata pudota ja tämän porttikongin kohdalta on ylitettävä tie.

Keppi etsii automaattisesti suojatien tolpan; se kilahtaa heleästi. Autoja ei kuulu tulevan, joten tie on turvallista ylittää. Ei tarvita kuin muutama askel, kun raitiovaunun pysäkkialue kohoaa hieman tien pinnasta. Vasemmalle kääntyessä löytyy pysäkkikatos, jonka vieressä on hyvä odottaa.

Raitiovaunu jarruttaa pysäkille, renkaat kirskahtavat ja ovi aukeaa. Kuljettaja kertoo vaunun numeron. Sisään astuessa on hyvä varmistaa kepillä pysäkin ja vaunun reunan välinen kolo. Kylmä tanko antaa tukea heiluvassa vaunussa. Pari mutkaa ja vielä nämä kiskojen ylitystärinät, kunnes on painettava kelloa.

Toisella pysäkillä lähdetään ratikan tulosuuntaan. Keppi kolahtelee autotien ja pysäkkialueen väliseen aitaan rytmikkäästi joka toisella askelella. Maassa oleva ritilä kertoo ennalta metroasemalle laskeutuvista portaista. Portaiden alapäässä on muistettava varoa ovea, joka ei koskaan mene kunnolla kiinni.

Asemalla metrolaiturille vievät liukuportaat kuulee jo kaukaa. Käsi kokeilee nopeasti kaiteesta, kumpaan suuntaan portaat vievät, ennen kuin niihin uskaltaa astua. Hetken aikaa on mietittävä, kumman puolen metro menikään länteen. Metrin päässä laiturin reunasta tuntuu varoittava viiva, sen turvallisemmalle puolelle kannattaa seisahtua.

Metrossa vapaa paikka löytyy, kun varovasti kokeilee penkin reunasta kepillä, istuuko siinä kukaan. Kuulutukset antavat ajatuksille tilaisuuden hetkeksi harhautua. Carla Rindellin pehmeä ääni kertoo, milloin ollaan perillä.

Liukuportaiden suuntaan on helppo lähteä ihmismassojen mukana. Taas on pikaisesti varmistettava kaiteesta, menevätkö portaat oikeaan suuntaan. Ylemmällä  portaalla oleva keppi kertoo, milloin ne loppuvat. lattiassa on opastetaktiili, jota seuraamalla löytää toisille liukuportaille. Niiden loputtua on laskettava karheampien lattiamateriaalien määrää, lähtien kuudesta. Etukäteen tarkistettu lähtölaituri löytyy ja ovet laiturille aukeavat humahtaen.

Kun kuljettajalta vielä  varmistaa linja-auton olevan oikea, voi turvallisin mielin istua paikoilleen. Taas on selvitty yhdestä matkasta kaupungin läpi, ja pääsee maalle rentoutumaan.

Kaupunki syntyy jostakin syystä. Jostain paikasta löytyy luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä varten sinne perustetaan tehtaita. Ihmisiä  muuttaa alueelle työskennelläkseen niissä. Jokin paikka on vesistöjen solmukohdassa ja sen kautta kulkee tavaraa ja ihmisiä. On luonnollista, että paikalle syntyy asutusta.

Joku perustaa kaupungin ja joku johtaa sitä. Kuitenkin kaupunki pian muodostaa oman luonteensa ja identiteettinsä, ikään kuin riistäytyy irti johtajistaan. Johtajat voivat tehdä päätöksiä siitä, mitä kaupunkiin rakennetaan, kuinka sen rahavirtoja ohjataan tai miten kaupungin julkisuuskuvaa kohennetaan, mutta siltikään he eivät voi täysin hallita sen käyttäytymistä. Kaupunki elää omaa elämäänsä. Sen käytökseen vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät. Suuren työnantajan lähteminen kaupungista voi luhistaa sen mutta kaupungin sisältä käsin vaikuttava voima voi nostaa sen jaloilleen.

Kaupungin luonne muotoutuu ja ilmenee sen asukkaiden kautta. Kukaan ei voi ohjailla täysin sitä, millaisia ihmisiä kaupunkiin tulee ja millaisia sieltä muuttaa pois. Ihmiset tekevät kaupungista sellaisen kuin se on. Kaupunki tyydyttää ihmisten tarpeita, ihmiset luovat uusia tarpeita ja synnyttävät niiden tyydyttämiseksi kaupunkiin uusia toimintoja, jotka taas muotoilevat kaupungin ominaispiirteitä. Tarpeita on materiaalisia ja henkisiä, ja kaupunki vastaa kumpiinkin.

Kaupungeille syntyy oma vetovoimakenttänsä. Suomessa Helsingin kenttä on laaja ja vastustamaton. Sinne suuntautuvat kaikenlaiset virrat kaikkialta maasta. Lukioaikaiset ystäväni muuttivat Helsinkiin. Useimmat eivät ole vierailleet luonani Jyväskylässä kuin kerran. Itse käyn Helsingissä vähintään kolme tai neljä kertaa vuodessa. Matka Helsingistä Jyväskylään on huomattavasti pidempi kuin Jyväskylästä Helsinkiin. Pienestä on aina lyhyempi matka suurempaan. Jos kulkee matkan toisin päin, on se kuin uisi vastavirtaan. Kuten aikoinaan kaikki tiet veivät Roomaan, myös nykyisin ne kaikki johtavat kaupunkeihin. Kaupungit ovat elämän keskittymiä.

Kaupunkien vetovoimakentät vaikuttavat eri tilanteissa eri tavoin. Jos on koko lapsuutensa asunut samassa kaupungissa, jokin toinen kaupunki voi tuntua houkuttelevalta irtiotolta tutuista ympäristöistä ja ahtaiksi käyneistä suhdepiireistä. Myöhemmin kotikaupungin tuttuus ja turvallisuus alkavat vetää monia uudelleen puoleensa ja he palaavat takaisin kotiseudulleen. Toiset etsivät aina vain uutta ja löytävät aina uuden kaupungin erilaisen viehätyksen. Jotkut irtautuvat kaupunkien vetovoimakentästä, mutta tavallisesti hekin mielellään käyvät joskus kaupungin ostoskeskuksissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa ja tapahtumissa.

Kaupungeista löytyy jokaiselle jotakin. Kaupunkiin voi mennä sellaisena kuin on ja luultavasti sieltä löytää jonkun kaltaisensa. Kaupunki on sen verran laaja niin fyysisesti kuin myös henkiseltä olemukseltaan, että sillä on varaa näyttäytyä jokaiselle erilaisena. Pienillä paikkakunnilla on oma tietynlainen henkensä, joka on kaikkia kohtaan samanlainen. Jos oma henki on erilainen kuin paikan henki, sopeutuminen on vaikeaa.

Jonkin selittämättömän ja monimutkaisen prosessin myötä kaupunki löytää oman henkensä, joka muodostuu sen asukkaiden kautta ja toisaalta ilmenee juuri heissä. Kaupunki on kuin suuri olio, joka voi kasvaa, muuttua, kehittyä, surkastua, olla voimakas tai heikko, edetä tai perääntyä. Ihmiset tekevät kaupungistaan sen mikä se on, ja kenties myös kaupunki tekee ihmisistä sellaisia kuin he ovat, tai ainakin koskettaa jotain heissä ja jättää heihin jälkensä.

Kun minua pyydettiin tekemään Juoneen resepti teemasta “kaupunki”, päätin tarttua kiinni siitä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Aivoriihi kulki rataa New York ja bagelit. En ole koskaan käynyt New Yorkissa, saati sitten syönyt autenttisia bageleita, mutta olen kuullut paljon tarinoita ulkopuolelta rapeista ja sisältä ihanan sitkeistä bageleista, jotka täytetään tuorejuustolla (vegaanina tietysti käytän soijaversiota) ja haluamillaan lisukkeilla.

Resepti on paljolti velkaa Rose Levy Beranbaumin The Bread Bible -kirjan yksityiskohtaiselle bagelohjeelle, mutta mallia otin myös ex-newyorkilaisvegaani Isa Chandra Moskowitzin Vegan Brunch -kirjasta. Bageleiden ulkomuodosta huomaa kyllä etten ole mikään leipuri, mutta onneksi erinomainen maku ja suutuntuma auttavat unohtamaan mahdolliset esteettiset puutteet.

Muutama vinkki ennen leipomista:

- Bagelien teko on aika monivaiheinen prosessi, mutta hiukan vähemmällä vaivalla voi ainakin kuvitella pääsevänsä, jos taikinajuuren tekee jääkaappiin edellisenä iltana.

- Amerikassa myydään gluteenijauhoja tavallisissa kaupoissa, mutta meillä niitä on tarjolla lähinnä ekokaupoissa seitanintekotarkoituksiin (seitan on  kasvissyöjien suosiossa olevaa vehnäproteiinista, eli gluteenista tehtyä ruokaa, jota käytetään lihan tapaan). Jos et löydä gluteenijauhoja, voit korvata ohjeen vehnäjauhot durumvehnäjauhoilla. On tärkeää, että jauhoissa on riittävästi sitkoa, jotta bageleista tulee rakenteeltaan oikeanlaisia.

BAGELIT

10-12 kpl

Juuri:

• 1 tl kuivahiivaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 3,75 dl vettä

Sekoita suuressa kulhossa yhteen kuivahiiva ja vehnäjauhot. Lisää kädenlämpöinen vesi ja sekoita taikinaa parin minuutin ajan, kunnes se on tasaista. Laita kelmu kulhon päälle ja anna juuren tekeytyä huoneenlämmössä noin tunnin ajan. Vaihtoehtoisesti voit laittaa juuren yöksi jääkaappiin, mutta ota se huoneenlämpöön puolta tuntia ennen seuraavaa vaihetta.

Jauhoseos:

• 5,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl gluteenijauhoja
• 1 tl kuivahiivaa
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl suolaa
• ripaus mustapippuria
• 3 rkl vegaanista margariinia
  
• jauhoja leivontaan
• unikonsiemeniä koristeluun
  

1. Sekoita toisessa kulhossa yhteen vehnäjauhot, gluteenijauhot, kuivahiiva, sokeri, suola ja mustapippuri. Ripottele jauhoseos varovasti taikinajuuren päälle, mutta älä sekoita! Laita kelmu jälleen kulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä 1-4 tuntia. Tekeytyessään taikinajuuri kuplii jauhoseoksen sekaan, mikä on täysin normaalia.

2. Sekoita jauhoseos sekä margariini taikinajuureen ja vaivaa jauhotetulla alustalla n. 5 minuuttia. Taikina on tässä vaiheessa vielä melko tarttuvaa. Anna taikinan levätä kelmulla peitettynä 20 minuuttia ja sitten jatka vaivaamista. Lisää taikinaan tarvittaessa hiukan jauhoja ja vaivaa sitä 10-15 minuttia. Voitele kulho ja taikinan pinta öljyllä ja anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.

3. Lyö taikinasta nyrkillä ilmat pihalle (tämä on aina se kaikkein kivoin vaihe taikinanteossa!). Tämän jälkeen voit leipoa taikinan heti, tai jättää sen jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai jopa kahdeksi vuorokaudeksi. Jos jätät taikinan jääkaappiin, ota se huoneenlämpöön puolta tuntia ennen leipomista, muuten toimi seuraavasti: Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Levitä unikonsiemenet laakealle lautaselle.

4. Muotoile taikina pötköksi ja leikkaa se 10 yhtä suureen palaan. Pyörittele palat palloiksi. Tee pallon keskelle peukalolla reikä ja levitä se noin 5 sentin levyiseksi. Kasta bageleiden toinen puoli unikonsiemenissä ja nosta ne leivinpaperille odottelemaan veden kiehumista.

5. Nosta bagelit muutama kerrallaan kiehuvaan veteen ja keitä minuutti kummaltakin puolelta. Nosta bagelit leivinpaperille.

6. Paista bageleita uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes niissä on kaunis väri. Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoamista.

Syö bagelit sellaisenaan margariinin tai soijatuorejuuston kanssa. Kokeile myös hummusta tai avokadoa ja erilaisia täytteitä, kuten savutofua, tomaattia ja salaattia.

Lisää Elinan reseptejä löydät Chocochilistä.

Monissa levyraadeissa tyydytään arvioimaan esityksiä ilman mitään yhtenäistä kontekstia. Tästä johtuen nämä vertailut ovat auttamattoman kelvottomia. Juonen tekniseen maailmaan perehtynyt työryhmä (JTM) ei moisiin sudenkuoppiin putoa. New York on maailman musiikkipääkaupunki – ainakin jos mitataan kaupungista tehtyjen laulujen määrää. Wikipediasta löytyy toista tuhatta New York -aiheista biisiä. JTM kuorii nyt kermat päältä ja iskee pöytään tunnetuimmat Nykki-viisut. Isoa Omenaa pureskelee tuttuun tapaan äärimmäisen armoton ja asiantunteva raati. JTM:n perinteistä poiketen arvioinnissa käytetään asteikkoa 1-5.

1. Sting: Englishman in New York

Videovalkkaaja Vesanderin kommentit: “80-luvulta ei löydy kovinkaan montaa videota, joka ei menisi nykyään tahattoman komiikan puolelle. Tämä on poikkeuksen vahvistava sääntö. Toki globalisaation aikana kuulostaa oudolta kuulla, miten outoa englantilaisen on olla New Yorkin kaltaisessa metropolissa. Mutta ehkä se on totta vielä nykyäänkin. Suurkaupungissa on kaikkea enemmän. Yksinäisyyttäkin.”

Päästetäänpä raati Gordon Summerin kimppuun….

Yhteispisteet: 12 (Ja päälle vaatimus siitä, että saksofonistin olisi pitänyt olla videon päähenkilö.)

2. Billy Joel: New York State of Mind

VVVK: “Pianoman pistää parastaan ja väittää New Yorkin olevan paitsi maailman suurin kaupunki myös mielen osavaltio.”

Anthony Hopkinsilta näyttävä Billy Joel on irti, mutta niin on raatikin…

3. Frank Sinatra: New York, New York

VVVK: “Ennen oli kaikki paremmin. Nykyään jonkun latauslistan kympin keikasta joutuu maksamaan enemmän kuin Sinatran näkemisestä aikoinaan. Tässä vanha sinisilmä näyttää mistä keikoissa maksetaan. Lavalla on niin paljon karismaa ja esiintymistaitoa, että samaan tarvittaisiin rekkalastillinen nykypäivän tusinatähtiä.”

Yhteispisteet: 10 (Ja päälle valitukset siitä, miten vaikeaa klassikoiden arvostelu on.)

4. U2: City of Blinding Lights

(pahoittelumme upotetun videon puutteesta, mutta klikatkaapa otsikkoa)

VVVK: “Maailmankaikkeuden tämän hetken suurin bändi tekee biisin New Yorkista. Kyllähän se pitää saada tähän mukaan. Sitä paitsi Edgen kitarointia on aina mukava kuunnella. Ja aika komea video, muuten.”

5. Don Henley (Eagles): New York minute

VVVK: “New York Minute on määritelty monin eri tavoin monessa eri paikassa. Tämä biisi on näistä määritelmistä paras. Toiseksi paras on Johnny Carsonin “New York Minute is the interval between a Manhattan traffic light turning green and the guy behind you honking his horn.” Määritelmistä huonoin on Olsenin kaksosten elokuva. Välttäkää sitä kuin ruttoa. Melkein yhtä tärkeää on ymmärtää, että varsinkin kaupungissa elämä voi muuttua alle minuutissa.”

Eaglesin pojat pistävät parastaan stemmoja myöten, mutta raati päättää haistattaa Don Henleyn fiilistelylle pitkät…

6. Lou Reed: Walk on the Wild Side

VVVK: “Suurkaupungeilla on se villimpikin puoli. Tämän Lou Reedin biisin täytyy olla tosi kova, jos sen singlen b-puolena on ikiklassikko “Perfect Day”.”

Raati on löytänyt voittajansa. Likainen ja villi Lou-setä on juuri sitä mitä armottomat pisteyttäjät ovat koko illan kaivanneet…

Aivan lopuksi hissimusiikkiin (lue: klassikoihin) turhautunut raati ehdottaa jokeriksi pohjalle seuraavaa kappaletta, koska se kuuluu niin ilmiselvästi tähän New York -sarjaan.

Herra Ylppö Lutakon takahuoneessa

Herra Ylppö ja Ihmiset vierailivat Jyväskylässä uuden vuoden kunniaksi 24.1. Kokoonpano esiintyi Lutakossa, jossa pääsimme ennen keikkaa tiedustelemaan itse Herra Ylpöltä hänen suhtautumistaan lupauksiin ja niiden lunastamiseen. Onko niillä merkitystä, ja jos, niin kenelle?

Millaisilla uuden vuoden lupauksilla käynnistit vuotesi, Herra Ylppö?

-En minkäänlaisilla. En ole ikinä tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta.

Onko mielestäsi uuden vuoden lupausten, tai lupausten ylipäätään, tekeminen turhaa?

- On. Päätökset siitä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä ja miten haluaa elämäänsä viettää, syntyvät aina matkan varrella. Jos ihminen pakottaa itsensä tipattomalle tammikuulle, todennäköisesti hän lähtee viimeistään 24. päivä dokaamaan. Ehkä uuden vuoden lupauksessa ja tipattomassa tammikuussa on jotakin samaa… Kestävät asiat lähtevät kuitenkin aina omasta halusta.

Millaisia mielikuvia sana ”lupaus” sinussa herättää?

- Ensimmäisenä mieleeni tulee lupauksen rikkominen. Se tuo mieleen myös sopeutumattomuuden, joka on kaiken luovuuden lähtökohta.

Voiko valittu elämäntapa tai -suunta olla lupaus?

- Jos ihminen itselleen sellaisen tarvitsee.

Oletko tehnyt lupauksia, jotka olet pystynyt pitämään tähän päivään asti?

-Maj Karman perustamisen aikoihin ensimmäinen keikkamme kuvattiin, ja keikan jälkeen kyseistä videota katsellessa tein lupauksen, etten katsoisi videota uudelleen ennen kuin olisimme olleet 10 vuotta bändin kanssa kasassa. Videota ei ole katsottu vieläkään.

Mistä tunnistaa lupauksen, joka tulee pitämään? Voiko lupaus ylipäätään kestää?

- Tottakai voi. Lupaamishetkellä tuskin kukaan pystyy tietämään, pitääkö lupaus vai ei. Ihmiset lupaavat itsensä toiselle ihmiselle, mutta ajan kanssa ajatukset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat. Lupauksen pitävyyttä ei voi lupaushetkellä vannoa.

Mitkä ovat lupauksen pahimmat viholliset?

- Epärehellisyys. Asioiden ristiriitaisuus. Lupaushan voidaan nähdä taiteessa tai musiikissa asiana, esimerkiksi äänenä tai muotona, joka antaa tietynlaisen lupauksen sisällöstä. Musiikissa voidaan ajatella bändiä, jonka ulkoinen olemus antaa lupauksen tietynlaisesta musiikista. Mitä jää käteen jos lupauksia ei lunasteta?

Koetko lupaukset henkilökohtaisina asioina? Lupaatko ja lunastatko itsellesi vai muille?

- Sekä että. Ihmiset lupaavat asioita toisilleen, mutta myös itselleen.

Oletko erityisen ylpeä jostakin antamastasi lupauksesta jonka olet saanut pidettyä?

- Ne lupaukset, jotka olen onnistunut pitämään, unohtuvat nopeammin. Rikotut lupaukset säilyvät mielessä pidempään.

Mitä eroa on lupauksella ja päätöksellä?

- En ole juurikaan pohtinut, kyse on vain termeistä. Kukin käyttää mitä haluaa. Jos päättää tehdä jotakin, niin on se samalla tietynlainen lupaus.

Lupaukset mietityttävät

Onko lupauksen rikkominen koskaan oikeutettua? Jos lupaat jotakin, millaisia tunteita ja ajatuksia se sinussa herättää?

- Riippuu lupauksesta. Toisinaan tulee luvattua toisille ihmisille, että lähetän heille sähköpostitse jotakin tietoa huomiseksi, jota he kaipaavat. Sellainen ärsyttää jo valmiiksi, kun luvatessaan tietää, että saa viestin lähetettyä ehkä kolmen viikon päästä.

Lupaaminen ei siis varsinaisesti motivoi välittömästi tekoihin lupauksen lunastamiseksi?

- Motivoi, jos kyse on vähänkin vakavammasta asiasta ja jos joku antaa sanansa asian puolesta. Lupaus motivoi myös silloin, jos siihen sisältyy jokin painavampi asia. Silloin, kun lupaustaan joutuu vakuuttelemaan toiselle osapuolelle, tuntuu siltä, että jossain on menty pieleen, eikä luottamusta ole.

Mitä et lupaisi mistään hinnasta?

- Niitä asioita on helvetisti. En koskaan vannonut sotilasvalaa, en myöskään voi luvata tappavani ketään.

Onko jotain, mitä haluaisit luvata, mutta et uskalla?

- On muuta en kerro! Sen jälkeen olisi sama, vaikka sen sitten lupaisikin. Parempi jättää julkaisematta, ei tarvitse vastata sen jälkeen lukuisilla kysy ja vastaa –palstoilla kaikkiin uteluihin.

James Bondilla on lupa tappaa. Minkä luvan haluaisit itsellesi?

- Kenen silmissä Bondilla on tuo lupa? Konkreettisesti tarvitsen levy-yhtiöltä luvan levyttää toiselle levy-yhtiölle. Moraalista tai muutoin vaikeaa asiaa, johon tarvitsisin lupaa, ei tule nyt mieleen.

Palataanpa sinun ja yhtyeesi antamaan lupaukseen. Lupasitte pelastaa suomirokin. Onko tämä lupaus mielestäsi pitänyt?

- (Naurua.) Tässä lupauksessa oli kyse huumorista.

Mitä?

- Se lupaus on täytetty itsellemme, mitä sillä tarkoitimme. Tosin emme kuvitelleet että suomirock olisi pelastettavissa…

Miten halusit pelastaa sen itsellesi?

- Kyse oli aikomuksesta, ei lupauksesta. Koin että suomirock, jota tehdään suomenkielellä, polkee paikallaan. Mielikuva suomirockista on jäänyt jonnekin 80-luvulle, ensimmäiset mieleentulevat bändit ovat Yö ja Popeda, kaikella kunnioituksella. Niistä ajoista on menty paljon eteenpäin. Bändit ottavat paljon vaikutteita vanhoista, hyvistä bändeistä. Itse halusin tuoda suomirockin 2000-luvulle, osan siitä, mitä on tapahtunut jenkeissä ja briteissä rockin suhteen tuona aikana.Tahdoin antaa lupauksen siitä, että suomirock on todella rock. Tavoitellaan sitä, että soitettaisiin viileetä musiikkia lämmöllä.

Mikä biiseistänne käsittelee parhaiten lupausta?

- Mellakka. Siinä sanotaan selkeästi, että aion rakastua sinuun.

Millaisia lupauksia liittyy rakkauteen?

- Rakkaus itsessään on jo suuri lupaus. Rakkaus on suurinta, mitä toiselle voi luvata, mikäli sen haluaa lupaukseksi mieltää.

Miten lupausten pettäminen vaikuttaa mieleesi?

- Minulla ei ole kovinkaan paljon kokemuksia, olen niin rehellinen (naurua.) Uskon sen vaikuttavan omaan mieleeni negatiivisesti, varsinkin jos pettäminen on toistuvaa. Itsetuntoon ainakin.

Mitä lupaus merkitsee sille, jolle luvataan?

- Jonkinnäköistä sidettä, motiivia. Ehkä kunnioitusta, ehkä toisen sitomista omaan lupaukseensa.

Mikä on älyttömintä, mitä olet luvannut naiselle?

- Emmeköhän me kaikki ole joskus teininä luvanneet olla jonkun kanssa ikuisesti…

Miten ihmiset ovat mielestäsi rakkaudessa lyhytnäköisiä ja kompastuvat mitättömiin karikoihin?

- Ei oikea rakkaus kompastu mitättömiin karikoihin! En minä tiedä mitään rakkaudesta!?

Mitä ihmiset eivät tiedä rakkaudesta?

- He eivät tiedä sitä, että jossain vaiheessa aletaan heittelemään tavaroita ikkunasta ulos…

Onko se mitätön karikko?

- Se on vasta alkua.

Maksatko tv-lupasi?

- Se ei kuulu kenellekään, mutta periaatteessa kannatan sitä, koska jos kaikki tv-ohjelmat tuotetaan mainosrahoituksella, silloin tehdään ohjelmia vain valtavirroille. Olen välillä maksanut lupani, välillä en. Tv-lupa järjestelmänä vain on jollain tapaa vanhanaikainen.

Miten suhtaudut poliitikkojen antamiin lupauksiin?

- Tästä kysymyksestä voisi tehdä oman kirjasarjan… Mutta kyllähän he kalastelevat ääniä mielettömillä lupauksilla. He antavat ammattiin liittyviä lupauksia, jotka eivät pidä. Kyse on tietyllä tapaa lukutaidosta; kansa oppii lukemaan heidän lauseitaan omalla tavallaan, ei totuuksina. Mieleeni tulevat opiskelijoille annetut (tyhjät) lupaukset ja jotkut mokailevat, entiset missit. Myöskään suurieleiset mediasirkukset eivät hetkauta, eli se, että tullaan näkyvästi paikalle ja sitten itse asia on huonosti valmisteltu ja vailla perusteita.

Joudutko usein pettymään ihmisiin lupausten vuoksi?

- En! Arvostan rehellisyyttä, minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka eivät ole rehellisiä. Aikaa myöten epärehelliset ovat jääneet matkan varrelle.

Mikä on parasta, mitä olet tehnyt omin lupinesi?

- Pienet sääntöjen rikkomiset, varsinkin kouluaikana. Sen vuoksi minut erotettiin koulusta, tosin vain kahdeksi viikoksi.

Mitä haluaisit fanien lupaavan sinulle?

- Suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä. Ja kun he saavat albumillisen musiikkia, niin kuuntelevat sen seitsemän kertaa alusta loppuun, ennen kuin tuomitsevat.

Voitko luvata, että vuonna 2009 Maj Karman keikoilla soitetaan hyvin vanhoja yhtyeen biisejä?

-En.

Miten suhtaudut lupaukseen ikuisesta elämästä?

- Pelottava ajatus. Asiana ikuinen elämä on vähän samanlainen kuin avaruus, jota ihmisjärki ei oikein pysty käsittelemään. Jääköön spekuloitavaksi. Tunnen, että olen näiden asioiden kanssa aika heikoilla jäillä.

Tämän jälkeen Herra Ylppö siirtyi soundcheckin pariin. Vielä kuitenkin viimeinen kysymys.

Mitä lupaat tämän illan keikalle?

-Emme soita yhtään PMMP:n biisiä.

Raittiuslupaus

“Tämän mukana lähetän Teille tarkastettavaksi näytöskappaleeni: Raittiuslupaus. Jos huomaatte sen voivan täyttää seuranäytelmälle asetettuja vaatimuksia ja voitte sen julkaista, niin pyydän lähettämään siitä tiedon allekirjoittaneelle. Ja jos ette voi laskea julkisuuteen, niin uhratkaa parikymmentä penniä ja lähettäkää takaisin.” Lukioikäinen Urho Kaleva Kekkonen kustannusliike Karistolle kirjoittamassaan kirjeessä – tosin nimimerkkiä Esa Isi käyttäen. Raittiuslupaus on näytelmä, jossa talonpoika luulee pakinan luettuaan, että laiskurit lähetetään Siperiaan. Tuon pelon perusteella hänestä saadaan lypsettyä
raittiuslupaus.

Tuomio

Kekkonen oli edelläkävijä, joka käytti nikkejä jo kauan ennen internetin ja keskustelupalstojen keksimistä. Hän oli myös vauhdittomien hyppyjen ennätysmies, Ylioppilaslehden päätoimittaja ja melkoinen kalajuttujen kertoja. Ties millainen kynäniekka nuoresta kajaanilaisesta olisikaan kasvanut ellei hän olisi Hitlerin valtaannousun innoittamana lähtenyt mukaan päivänpolitiikkaan. Tämän jälkeen Kekkosen kirjallinen tuotanto politisoitui varsin lopullisesti.

JTM ei kyseenalaista Kekkosen kirjallisia kykyjä, mutta antaa tapansa mukaan faktojen puhua puolestaan: Karisto ei näytöskappaletta julkaissut, eikä kukaan muukaan yli 90 vuoteen. Siihen on syynsä. Tänä vuonna tämä puute aiotaan paikata, mutta mikäli kustantaja tulee toisiin aatoksiin, JTM on valmis lähettämäään sille parikymmentä penniä – tai jopa senttiä – palkkioksi oikeasta ratkaisusta. Lisäksi haluamme muistuttaa, että vaikka lukioikäinen Kekkonen oli innostunut raittiusaatteesta, hän ratkesi myöhemmin ryyppäämään.

JTM-tähdet: **

Vaalilupaus

Vaalilupaus on puolueen tai ehdokkaan vaalien voittamiseksi tekemä lupaus tai lupaukseen verrattava merkittävä kannanotto. Koska vaalien voittaminen on aina perimmäinen päämäärä ja siksi totuuttakin tärkeämpää, poliitikot eivät ole turhan tarkkoja lupaustensa toteuttamiskelpoisuuden kanssa. Jo
Hitler sanoi, että mitä suurempi vale, sitä helpommin se uskotaan. No more taxes!

Tuomio

Ennätykset on tehty rikottaviksi, teoriat kumottaviksi ja vaalilupaukset petettäviksi. Mutta toisaalta: Mitä siitäkään tulisi, jos poliitikot aina pitäisivät vaalilupauksensa? Ei menisi montakaan vuosikymmentä, kun kaikki olisi niin hyvällä mallilla, ettei uusia lupauksia voisi enää antaa. Joten pyörä pyörii ja hamsteri juoksee. Äänestäjät odottavat suuria lupauksia ja poliitikot antavat niitä auliisti.

Eri asia sitten on, voiko vaalilupausta kutsua lupaukseksi, jos sitä ei aiota alun perinkään pitää. Meillä päin sellaisia juttuja nimittäin kutsutaan valheiksi.

JTM-tähdet: * – Read my lips: No more stars!

Uudenvuodenlupaus

Ihminen elää maallista taivaltaan 365 vuorokauden kierroissa. Sitten vuosi vaihtuu ja pöytä tyhjentyy, ainakin symbolisesti. Täten jokainen saa tammikuun ensimmäisenä uuden alun ja mahdollisuuden nousta tanssimaan sille puhtaalle pöydälle – moni tosin tekee sen jo edellisenä iltana.

Tuomio

Paradoksaalista kyllä, yhä useamman uudenvuodenlupaus on, että hän ei tee uudenvuodenlupausta. Se lupaus on sentään helppo pitää – vaiko sittenkin täysin mahdoton? JTM ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen.

Joka tapauksessa ne, jotka tekevät uudenvuodenlupauksia, lupaavat yleensä muuttua jollain tavalla paremmaksi ihmiseksi: laihduttaa, lopettaa tupakoinnin tai juomisen, opetella uuden kielen (JTM suosittelee swahilia) tai sitten vain olla muille mukavampi. Periaatteessa nämä kaikki ovat kannatettavia tavoitteita.

Ongelma on vain siinä, että uutenavuotena lupaileva ihminen on kuin urheilija, joka väittää tekevänsä parhaansa ja katsovansa, mihin se riittää. Ja eihän se yleensä riitä mihinkään. Arvokisaurheilijasta tulee turisti ja uudenvuodenlupaajan tipaton tammikuu päättyy jo loppiaisena.

Joten mitäpäs, jos jokainen lupaisi ensisijaisesti pitävänsä lupauksensa niin ainakin moraalinen krapula vähenisi tästä maasta.

JTM-tähdet: *** – ja kaksi lisää saa, jos onnistuu lupauksensa myös pitämään.

Kuva: Hanna Voutilainen

Jyväskyläläinen nuori yrittäjä etsii itsekuriaan lenkkipolulta ja työpöydältään. Johonkin se on hukkunut ja nyt sille olisi tarvetta enemmän kuin koskaan. Alkava juttusarja peilaa itsekurin ja itselleen annettujen lupausten merkitystä sekä sitä, miltä maailma näyttää lupausten jälkeen.

Kaikki, mikä voi muuttua paremmaksi, pitää muuttaa.

19.12.2008 koko aamu oli pilalla: 90,3 kiloa. Siinä se lukema kaikessa rumuudessaan tuijotti vaa’alta. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä. Kinkkua, suklaarasioita ja paria viikkoa myöhemmin, uutena vuotena, päätin jälleen sen, mitä minä ja sadat suomalaiset viime vuonnakin: nyt remontoidaan elintavat pysyvästi.

Vuosi oli ollut raskas. Gradun puurtaminen, oman liiketoiminnan kasvattaminen ja näiden yhdessä aiheuttama stressi näkyi vyötäröllä. Alkuvuoden jaksaminen ja energinen päivärytmi olivat hajonneet surullisiksi sirpaleiksi arjen rattaissa. Olin kadottanut itsekurini ja sen myötä osan itsekunnioituksestani. Päivät täyttyivät joutavanpäiväisten asioiden pyörittelystä, unelmoinnista, stressistä ahdistumisesta eivätkä niinkään työstä, joilla haluttuihin tuloksiin oltaisiin päästy. Olin jäänyt nurkkaan ja oli aika murtautua pois. Itsekuri on vaikeaa, luovuttaminen oli ollut helppoa. Nyt oli vaikeaa.

Mitä lupasin itselleni 31.12.2008. Päätin, että vuoden päästä olen hoikempi, terveempi, menestyvämpi – onnellisempi kuin nyt. Muutos tarkoittaisi terveellisempiä ruokailutottumuksia, lisää liikuntaa ja tasaisempaa unirytmiä. Yrittäjäminälleni muutos lupaili tehokkaammin käytettyä työaikaa sekä keskittymistä oikeisiin asioihin oikeaan aikaan, jotka puolestaan helpottaisivat työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan. Pienet asiat johtaisivat suurempiin ja suuret takaisin pieniin. Syntyisi positiivinen kierre, joka ruokkii itseään kohti onnellisempaa minua.

Motivaatio on avain muutokseen. Se pitää rakentaa vaikka väkisin.

Jokainen meistä tuntee itsensä liiankin hyvin. Tiedämme kyllä, kun itsekuri on päässyt löystymään. Minä ainakin tiesin sen varsin hyvin. Tiesin myös, että itsensä ottaminen niskasta kiinni on vaikeampaa kuin junan kääntäminen suoralla radalla. Tarvitsin apua – tarkemmin ottaen tarvitsin jonkun, joka oli samassa tilanteessa.

Onneksi alkuvuodesta puoli Suomea on dieetillä, joten kohtalotovereiden löytäminen sen suhteen olisi helppoa. Itsekuri oli siis ehtinyt katoamaan muiltakin. Kasasin ympärilleni iskuryhmän itsekurin etsimiseen. Suunnitelmamme mukaan lenkkipäivät olisivat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Liikkeelle lähdettäisiin Kuokkalan sillan juuresta klo 7.30. Itselleen tekemiensä lupausten pettäminen on liian helppoa, toisen ihmisen seisottaminen odottamassa järven rannalla pimeässä ja tuulisessa pakkassäässä on puolestaan epäinhimillistä.

Yritystoiminnassa yksi suurimmista motivaatiotekijöistä on raha. Rahaa pitää haluta, jotta toiminnassa on taloudellisesti järkeä. Itsekuri toisi rahaa parantuneen työtehon ja järkevämmin käytetyn työajan myötä. Itsekurin menetyksen pitäisi siis maksaa – maksaa tuntuvasti. Ajatus konkretisoitui vedoksi: 1.6.2008 mennessä paino tippuisi 10 kg tai seuraukset tuntuisivat lompakossa. Tuntuva uhkasakko teki painon pudottamisesta pelin, jonka jännitys huipentuisi loppupunnitukseen.

Nyt olen tässä, entä sitten?

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa olen onnistunut löytämään ympärilleni oikeat ihmiset. Yhdessä olemme luoneet selkeän päämäärän, antaneet toisillemme lupauksen siitä, että teemme työtä päämäärän saavuttamiseksi. Tämä on henkilökohtaisen menestykseni avain.

Koko itsekurikampanjan startti vaikuttaa hyvin paljon siltä, mitä minun pitää tehdä seuraavaksi yritystoiminnassani. Etsiä oikeat ihmiset, luoda selkeät tavoitteet osatavoitteineen sekä lähteä vauhdikkaasti liikkeelle. Ilman oikeita, motivoituneita ihmisiä, selkeää päämäärää ja itsekuria ei myöskään yritystoimintani kasva.

Myös Juoni on osa itsekurikampanjaani. Tunnustamalla nykytilanteeni ja tavoitteeni muodostan itselleni yhteisöllisen paineen, jonka edessä luovuttaminen on entistäkin hankalampaa. Lupaan, että jatkan itsekurin eri alueiden peilaamista Juonen myöhemmissä numeroissa maaliskuussa sekä kesäkuussa.